Varovasti.
Kokeilevin, aristavinkin, askelin
palaan tänne, sanojeni pariin.
Sanat olivat poissa,
kävivät suremassa ja iloitsemassa
toisilla teillä.
Nyt ne tahtovat muistuttaa minua monesta.
Nämä kulmat.
Punamultaisen pehmeät, ovat elämäni
virstapylväiden tukena jo yhdeksättä vuotta.
Ei, en palannut takaisin Isolle Kirkolle.
En paennut Afrikkaan.
Kun koskettaa punamultaa,
sitä tarttuu käsiin.
Kädestä on lyhyt tie sydämeen.
Lähipellolle kasvoi järvi.
Joutsenparvi lauloi torppaani asti.
En koskaan kyllästy valkoisiin siipiin.
Haluaisin osata lentää.
Akvarelli-talvi.
Lumen luoma grafiikka ei näyttäydy.
Sävyjä on enemmän.
Lumeen voisi kirjoittaa nimensä,
veteen ei.
Mihin minun nimeni piirtyy,
kun minua ei enää ole....
Akvarelli hengittää.
Se on herkkää.
