Alan olla lopen uupunut käymään läpi koko elämääni.
Kovin pienetkin esineet sisältävät tarinan, ja näitä tarinoita olen nyt kuunnellut kuukausia.
Samalla kuitenkin luovun muistoista, ja olo muuttuu yhä kevyemmäksi.
Hiukan ristiriitainen olo.
Herään täällä Kumpulassa enää kahdeksana aamuna.
Katselen aamuisin, kuinka naapureissa syttyvät valot, ihmiset kiirehtivät töihin ja ikkunani alla pienet ihmiset kävelevät tarhaan. Viime viikkoina olen herännyt siihen, kuinka vilkasta liikenne Kumpulassa kuitenkin on.
Miltähän minusta tuntuu parin viikon päästä herätä pimeyteen ilman katuvaloja tai mitään liikennettä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti