Ensimmäiset kutsuni Deijassa.
Palaan vielä eiliseen.
Aamulla kuunsirppi tervehti, kun (hups) heräsin 0546.
Minua kutkutti ajatus siitä, että illalla
olisivat ensimmäiset kutsuni täällä.
~~~~
Aamupäivällä käynnistin Joponi ensi kertaa täällä.
Poljin peltojen halki talleille, aurinko vilkutti minulle
ja sai minut nauramaan.
Takaisin tullessa hento lumipeite peitti tiet;
on todellakin aika hankkia nastarenkaat Jopolle.
Sitten iski Strömsö. Puunasin pikkumökkiäni ja
väsäsin tarjottavia. Koristelin, pöyhin tyynyjä ja rakensin tunnelmaa.
Olin unohtanut suurimman osan tarjoiluhankinnoista.
No, kauppaan en enää jopoilisi_mentäköön näillä.
Pimeyden laskettua saapastelin sytyttämään ulkotulet.
Pimeyden keskellä kuulin omituisen äänen, säikähdin.
Peura lähti vierestäni.
Kumpikohan säikähti enemmän....
Pikku tupani täyttyi ihmisistä ja täällä oli kovin lämmintä.
Nautin; vaikka kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti