Kliseinen sanonta sinänsä.
Mutta täällä todempaa.
Kun luonnon valot sammuvat,
sammun minäkin.
Haen unirytmiäni aivan uudelleen.
Yritän valvoa edes iltakymmeneen.
Kissat herättävät yhä aiemmin.
Otan siis päiväunet; ja olen entistä sekaisemmin.
Valon määrä on kuitenkin täällä erilainen.
Päiväni alkavat rytmittyä sen mukaan.
~~~
Vapaus.
Kuin olisin vapaampi täällä.
Vapaampi mistä?
Polkiessani kylätiellä,
kun tuuli puskee poskilleni
ja huojuttaa Jopoa;
tekee mieli laulaa.
Kyllähän siinä hiki tulee,
ja tarkkana täytyy
olla liukkauden suhteen.
Mutta ainakaan kaikki
ei ole itsestäänselvää.
Ironista tämä vapauden tunne.
Eilinen lumimyräkkä lähinnä
vangitsi minut torppaan.
Mutta tämä on pesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti