Hivenen paniikinomaista

Aamukahvi portailla.

Vaikuttaa siltä, että tavakseni täällä muodostuu ensimmäisen kupin juominen portailla,
satoi tai paistoi.
Tosin minulla on vasta kokemusta sateesta.

Seison portailla ja ihmettelen hiljaisuutta,
tervehdin uutta päivää.

Eilen illalla eräs ystäväni kysyi,
enkö pelkää tätä pimeyttä.
En. Minusta se on kuin mustaa samettia,
jonka poimuissa on lempeätä olla.

Ennen nukkumaanmenoa kuitenkin räpelsin ulko-oven lukon
salvan ns. lukko-asentoon. En kyllä ollut varma, onnistuinko.
Mutta en välittänyt tarkistaakkaan.

Aamukahvikupposen  kanssa sitten siinä ovella seisoskellessani,
päätin kokeilla oliko ovi lukossa. Oli.
Ja lukituksi oli vähällä jäädäkin. Vanhoissa ovissa ja
lukoissa on kai aina oma tyylinsä siihen, kuinka ne avataan.
Kokeilin aika monta tapaa. Hetkellisesti hivenen panikoiduin.

Näin itseni vuokraemäntäni portailla aamulla
kello 6.30.: verkkareissa, Muhu-villatakissa,
sateen kastelemana.."kun nyt kävi vain niin, että lukitsin itseni ulos..."

Lukko aukeisi ja olen sankari. Juhlistan sitä toisella kupilla kahvia.