Kyläilykulttuuria

Sade piiskaa ikkunaan, taas.
Inkoossa ei kuulemma ole satanut näin, ja tähän aikaan vuodesta, ainakaan kymmeneen vuoteen.

Sain vanhoilta naapureiltani jouluhepat Jouluksi. Ripustin ne tänään; keinuvat kauniisti.

Olen jo joitakin vuosia tiennyt, että minussa elää pieni erakko.
Samalla olen kuitenkin kovin sosiaalinen.
Niinpä ennen Deijaan muuttoa hiukan jännitti, kuinka syväksi erakoitumiseni täällä kasvaa.

Toivoin salaa, että ystäväni oppisivat poikkeamaan luonani. Luokseni olisi helppo tulla.
Hyvältä näyttää, muutamat ovat jo uskaltaneet kokeilla.

Pidän sellaisesta kyläilykulttuurista, jossa ihmiset soittavat ja kysyvät, sopisiko poiketa.
Se on luentavaa puolin sun toisin.
Samalla kaikenlainen stressaaminen tarjoilusta ja vieraiden viihtymisestä katoaa.
Istutaan tovi torpan keittiössä kaffella ja turistaan kuulumisia. Nautin.

Tuuli. En luule sitä enää autojen ääneksi.