Kiinni luonnossa

Aamu alkaa taivaanrannasta.

Tarkistan herättyäni ensimmäiseksi taivaarannan.
Iloitsen väreistä.
Ulos, kahvi ja kamera mukana.
En ole ennen kuvannut taivasta näin paljon.

Tänä aamuna näin myös kuusipeuran,
joka tietenkin säikähti minua,
enkä siis saanut kuvaa.
Niin sen ehkä kuuluikin tapahtua.
Olen vielä liian malttamaton.
Liian sykkeessä kiinni.

Etsin.
Etsin jotain ympäriltäni.
Jotain itsestäni.
Haluan kuulla oman ääneni.

Ostin ennen muuttoani Ikeasta pieniä,
valkoisia lyhtyjä. Miten naurettavaa,
että kuvittelin tuikkujen palavan niissä
suloisesti kalliolla.

Mereltä tuulee;
tarvitsen myrskylyhtyjä.

Lapio.
Sitä minulla ei vielä ole.
Päätin aloittaa polun tallaamisen;
ihan riittävä minulle.

Menin suihkuun.
Ja yhtäkkiä pihassani oli traktori.
Ei tarvitse tallata polkua,
palvelu pelaa.
Olen aina yhtä yllättänyt,
miten täällä pidetään toisista huolta.

~~~

Etsin edelleen rytmiäni.
Lienee sallittua,
enhän ole asunut täällä vielä kuukauttakaan.

Työn tekeminen saattaa kuivua
siihen, että huomaan tuijottavani ikkunasta ulos.
Uppoan maisemaan.
Haluaisin ulos.
Kävellä päämäärättömästi
vailla tunteja.

Etsin aikavyöhykettänikin.