Askelten ottamisen vahva keveys

Balans mellan mig och naturen.

Kaksi sitruunaperhosta lentää
kahdeksikkoa siivikkäin.
Västäräkkipariskunta tanssii
rinnakkain kalliolla.
Jäniksiä kaikkialla.
Juoksevat ristii rastiin
päämäärättä.

Kevätrakkautta.
minussakin.

Näen niin paljon,
että välillä on pysähdyttävä
vain hengittämään rauhallisesti.

Oveen koputetaan.
Naapurin isäntä tulee kertomaan,
että torppani yllä lentää
kaksi merikotkaa.

En edes tajua kaivaa kameraa esiin.
Mutta muistan kiittää isäntää.

Auto.

Olen vapaa uudella tavalla.
Ajelen vielä varovasti,
matkaan kauemmaksi vasta,
kun olen valmis.
Minua odotetaan jo.

Lähikaupan pihassa nolostun,
kun auto pysähtyy
mäkilähdössä muutaman kerran.

Mutta sitten vain nauran.

Hän vie minut
valkovuokkomeren keskelle.

Ne tuovat mieleeni Äitini.
Ikävä iskee ja
otan kuva lähetettäväksi
Äitienpäivän kunniaksi.

Vappuaattona minut viedään
nuorisotalolle pitopöydän ääreen.
Kaikki tuntuvat puhuvan ruotsia
ja hiukan minäkin.

Helisen naurusta
hyvien ihmisten keskellä.

Snapsilauluja täytyy vielä harjoitella.

Tanssin yössä ja tunnen itseni kauniiksi.

Superkuu saapuu.
Se tuntuu tulevan kohden,
kun seison torpan portailla yössä.

Kartanon terassilta kantautuu miesääni:
"Täysikuu, sä ihme suurin
olet öisen taivahan..."
Kuuntelen koko laulun,
jota säestää kitara.
Epätodellista.

Me kuljemme rannoilla.
Opin merestä uutta.

Kerään muutaman simpukankuoren
muistoksi päivistä,
jolloin olin onnellinen.