Keväässä asuu voima

Sitä odottaa.

Kaipaa.

Ja sitten se jälleen yllättää.

Aurinko hangilla

rakastaa lumen pois.

Tuore vihreä

pamahtaa esiin.

Sisälläni syntyy jotain uutta.

Neljä vuodenaikaa on rikkaus.

Mahdollisuus.

Pellot ovat kauniita.

Ne muuttuvat muuttolintujen

parkkipaikasta jänisten

kokoontumiskentiksi.

Joskus vielä kuvaan

kaikki värit

neitseellisestä mustasta mullasta

valkoiseen viattomuuteen.

Avasin oven,

siinä se oli.

Pieni jäniksen

sänkipoikanen.

Emo oli kätkenyt sen

portaideni viereen.

Luottamuslause.

Joka kevät koetan erottaa
silmujen kasvun
kaikki vaiheet.
Joka kevät myöhästyn.

Kun krookukset puskivat
esiin, kuin hypähdellen sieltä täältä,
menetin rakkaan ystäväni.
Vanhin kissani
nukkui kauniisti pois unessaan.
Pitkäaikainen ystäväni ehti
nuuhkia tämän kevään mukaansa.

Kuolema.

En enää pelkää sitä niin.

Kissani näytti sen

mahdollisen kauneuden.

Mutta suru.

Sitä en opi koskaan

käsittelemään.

Liian monta kertaa

olen harjoitellut.

Liian monta kertaa

suru jää sisään,

raapii ajoittain.

Niin kai sen kuuluu ollakin.

Haluaisin ottaa kuvan:

äitini käsi omani vieressä.

Sinä aamuna muistin viime kevään joutsenet.

Poljin Jopollani rantaan,

oli tarkistettava paluu.

Siellä.

Ne olivat tulleet takaisin.

Pesänrakennus näytti baletilta.

Kutina alkaa jo ensimmäisistä auringonsäteistä.

Nyt kun elän toista

kevättä Deija-torpassa,

vanha villiintynyt pihan nurkka

kääntyi viljelylaatikoiksi.

Rakkaani auttaa,

mutta hiukan hymyilee

innostukselleni,

joka ei malta ennakkoon

ajatella kaikkea sitä kastelun määrää.

Taimia on kaikkialla.

Multaa ja vielä lisää multaa.

Esikasvatan, kylvän ja

ostan lisää taimia.

Syvimmässä puuskassani

harvennan pinseteillä.

Sitten ostan taas lisää multaa.

Ja taimia.

Joka aamu kierrän

katsastamassa tilukseni.

Se voima, jolla pinaatti kasvaa

siirtyy minuunkin.

Olen aivan innoissani.

Illalla sitten kastellaan.

En vielä ajattele sitä,
kuka malttaa huolellisesti
korjata sadon ja
kuivata tarkasti yrtit.

En mieti sitä,
syövätkö peurat taimeni,
purevatko etanat lehdet
tai kuolevatko taimeni.

Kaikella on
kuitenkin tarkoituksensa.

Tänään kerään sadevettä,
iloitsen sen määrästä.

Nautin nyt.