Onnellisuus on opeteltava.
Pisaroita, drops.
Enteellisesti annoin blogilleni nimen.
Kuin luvan pisaroiden sataa.
Onnenpisaroita.
Deijaan tulee kevät.
Pieniä merkkejä.
Takapakkia lumesta.
Mutta tunnen voiman kaikkialla.
Jopon renkaiden alla routiva maa.
Lätäkköjen ketju.
Poskeni parkkiintuvat tuulessa.
Kaupunkilaisminäni rasvaa ne.
Yhtenä aamuna ne vaan ovat siellä.
Hanhien kokoontumisajot.
Äänimaailma torpan portailla on muuttunut.
Kävelen pellolle kameran kanssa.
Uskallan lähelle melun keskustaa,
en liian lähelle häiritäkseni.
Lumella on juoksuaika.
Kiire peittää kaikki;
kiire juosta pois.
Aamun värit ovat illalla toiset.
Olen alkanut ajatella ruotsiksi.
Sanakirjani kannet ovat taipuneet käytössä.
Kylven kielissä, etsin.
Päivää god dag on jo osa minua.
Kesti kauan ymmärtää,
miten kiinni olen luonnossa.
Piti kulkea vuosien tie,
jotta osasin palata.
Meri aukeaa.
Kävelin rantaan yli sulavan pellon.
Laiturit nukkuvat vielä.
Mutta lupaus on olemassa.
Täysikuu varastaa uneni.
Päivällä aurinko silittää väsynyttä naista.
Kaivan lisää silmuja esiin.
Olen päättänyt.
Annan näiden pisaroiden
aueta mereksi,
jossa uin onnen kanssa.
Onni on yksinkertaista.
On vain uskallettava antaa sille tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti